SAIMA Helsingin tarina - Piilaaksosta vaatetehtailijaksi – SAIMA Helsinki
SAIMA Helsingin tarina -  Piilaaksosta vaatetehtailijaksi

SAIMA Helsingin tarina - Piilaaksosta vaatetehtailijaksi

SAIMA Helsingin tarina - Piilaaksosta vaatetehtailijaksi

Tarkoitus ei koskaan ollut lähteä rakentamaan vaatetuotantoalan yritystä. Muuta vaihtoehtoa ei kuitenkaan hyvällä omallatunnolla löytynyt.

 

Olen Ville Hulkko, Twelve-Saima -ryhmän perustaja ja toimitusjohtaja. Tähänastinen urani on nivoutunut pitkälti tekoälyteknologioiden kaupallistamisen ympärille. Lyhyesti taustastani:

Ammatillinen historiani alkaa Oulun Yliopiston tietokonetieteiden tutkimusryhmästä, josta spinoff-perustimme Valossa-videotekoälystartupin. Koska videon kuvaa, puhetta ja tekstiä ymmärtävälle tekoälylle ei tuolloin ollut Pohjoismaissa vielä markkinaa, otimme kohdemarkkinaksemme Piilaakson ja sitä ympäröivät mediateknologiakeskukset Los Angelesissa ja New Yorkissa.

Vuodet Piilaaksossa toivat mukanaan myös Mustakarhu-yrityskiihdyttämön. Kun paljasjalkaisina Oululaisina muutimme Palo Altoon kolmen korttelin päähän Zuckerbergin kodista, saimme tuta nahoissamme Piilaakson $6500 USD kuukausivuokrat. Näimme tarpeen auttaa muita suomalaisia yrittäjiä tuomaan teknologiaansa Piilaaksoon. Päätimme perustaa majoitusta Pohjoismaiden startuppaajille tarjoavan “hakkerihotellin”, jonka läpi virtasi kolmen vuoden aikana lähes 200 kasvuyritystä ja organisaatiota, ja kestitsi tasaiseen tahtiin Googlen, Yahoon, Facebookin sekä muiden paikallisten toimijoiden edustajia.

 

 

Vuonna 2017 päädyimme pienellä porukalla pohtimaan sitä kuinka Suomi oli (ja on) yksi maailman johtavista tekoälyn huippuosaamisen keskuksista - ilman, että lähes kukaan on tietoinen asiasta. Suomen koneoppivuuteen, luonnollisen kielen prosessointiin sekä konenäköön pohjaava huippunoteerattu kyvykkyys oli lähes yksinomaan akateemista. Osaamista ei yksinkertaisesti ollut kaupallisesti saatavilla, ja vaikka olisikin, ei sitä yksityisellä sektorilla olisi osattu ostaa. Pohdimme millaisella mallilla huippuosaamista voitaisiin jalostaa palveluksi ja sitä kautta digitalisaatiossa seuraavan askeleen ottavien yritysten käyttöön.

Tästä syntyi Silo AI:n tarina, joka parissa vuodessa kasvoi Pohjoismaiden suurimmaksi yksityiseksi tekoälylaboratorioksi, työllistäen kirjoitushetkellä toistasataa huippuosaajaa.

Silolla ystävystyin Riskmetrics -yrityksestä tunnetun taloustieteilijä- riskinhallintaspesialisti Alan Laubschin kanssa, joka viime vuosina oli kääntynyt vahvasti ilmastonvastaisen taistelun polulle. Ryhdyimme kehittämään konseptia hiilikompensoidusta vastuullisen tavaran markkinapaikasta, jossa kaikki myydyt tuotteet päästökompensoidaan suoraan.


Valitsimme ensimmäiseksi tutkimuskohteeksi muoti- ja vaateteollisuuden, sillä toimiala oli uniikki kolmesta syystä:

  1. Muotiteollisuuden valtavat päästömäärät tekevät alasta maailman joko toiseksi, viidenneksi tai kymmenenneksi saastuttavimman, lähteestä riippuen
  2. Muodin aktiivikuluttajakunta on poikkeuksellisen tiedostavaa, viherpesua vastustavaa, vaatien arvoketjun läpinäkyvyyttä monia muita toimialoja enemmän
  3. Muotiteollisuus koskettaa lähtökohtaisesti lähes jokaista ihmistä maailmassa

Ajatuksen ympärille syntyi “Restore” -konsepti: vastuullisen tavaran hiilikompensoitu markkinapaikka. Ydinkysymyksenä oli selvittää olisiko hiilikompensoitujen muoti- ja lifestyle -tuotteiden ympärille mahdollista rakentaa markkinapaikka, jossa kuluttaja on valmis maksamaan enemmän hiilikompensoidusta tuotteesta.

Vaikka perusajatus oli hyvä ja teoriassa toimiva, johti tämä lopulta synkän päättelyketjun äärelle. Jos onnistuisimme kokeilussamme ja markkinoille syntyy hiilikompensoitu vaatekauppa, olemme saaneet ihmisen ostamaan tuotteen jonka ostopäätös olisi muuten eettisistä syistä jäänyt tekemättä. Vaikka hiilijalanjälki olisi positiivinen, kasvatamme silti vaatemarkkinaa ratkaisematta muita muodin ammottavia ongelmia: ympäristösaasteet, offshoringin mahdollistama halpatuotanto, vedenkulutus sekä sosiopoliittiset ongelmat.

 

 

Päädyimme siis viherpesun alkulähteelle: tekemällä kauppaa yhdellä optimoidulla vastuullisuusparametrillä luomme ongelmia pahimmillaan neljässä muussa kategoriassa.

Korjaustoimenpiteenä olisi mahdollista valita tarjoomaan vain muut neljä vastuullisuusparametria riittävästi täyttäviä tuotteita. Tästä nousi kuitenkin toinen haaste: ylivertaisesti laadukkaiden, järkihintaisten mutta vastuullisen tuotteiden harvinaisuus.

Mitä siis olisi tehtävä, jotta moderneimmilla työkaluilla saataisiin luotua 360° mahdollisimman vastuullinen muotiteollisuuden yritys?

Tämän kysymyksen johdattelemana päädyimme syvään päätyyn muotiteollisuuden kanssa. Löydökset yllättivät. Miten voi olla mahdollista, että maailman laajin toimiala (elitarviketeollisuuden jälkeen) hankkii materiaalinsa parista keskitetystä messutapahtumista paperisilla tilauslomakkeilla? Miten voi olla mahdollista, että mallistokehityssykli pienelläkin yrityksellä on 1.5 vuotta? Miten voi olla mahdollista, että muutamat aniharvat suuryritykset ovat teknologialtaan ja toimintamalleiltaan täysin eri vuosituhannella muuhun toimialaan verrattuna?

 

Näiden kysymysten siivittämänä päädyimme rakentamaan “lopusta alkuun” -logiikalla toimintamallia, jonka kriteerit olivat:

  • Mallin on oltava kaikilla viidellä vastuullisuusparametrillä nykyisiä verrokkimalleja kestävämpi
  • Sen tuotteiden on oltava laadukkaampia kuin vastaavat markkinoilla olevat
  • Sen palvelulupauksen on vastattava tai ylitettävä markkinoiden vallitsevat odotukset toimituksen, palvelukokemuksen ja hinnan suhteen

 

Kaikissa kehittämiemme mallien keskiössä toistui kuitenkin yksi asia: tuotanto ja ketterän arvonketjun oikeanlainen hallinta.

Työstettyämme mallia puoli vuotta syntyi ensimmäinen versio toimintamallista: yhdistämällä ketterää paikallistuotantoa ja lyhyttä materiaalihankintaketjua koneoppiviin datanprosessointimalleihin on teoriassa mahdollista luoda muotia joka toimii nopeammin ja hukattomasti tuotteilla jotka istuvat lähes jokaiselle yksilölle, mukautuen ostajan henkilökohtaisiin preferensseihin. Konsepti sai nimekseen Twelve, perustuen YK:n Social Development Goals 2015:n tavoitteeseen #12: Sustainable consumption and production patterns. Tavoitteemme olivat selvät:

  • Muodin tietoinfrastruktuurin kehittäminen nopeamman, hukattoman toimintamallin tukemiseksi
  • Lähelle tuodun tuotantotyön suomien etujen hyödyntäminen
  • Tiedon jalostaminen älykkäämmiksi tuotteiksi, niin designiltaan kuin kooltaan

 

 

Johtotähti loisti kirkkaana horisontissa. Mallin jatkotutkimukseen kasattiin alkuvuodesta 2020 pieni ydintiimi kehittämään mallistoa ja tutkimaan mallin käytäntöönpanoa. Kehitystyötä tehtiin hiljaisuudessa Helsingin Maria 01:llä sijaitsevassa innovaatiokeskuksessa, tavoitteena joko todistaa mallin toimimattomuus tai luoda perustat tuotantoyksikön perustamiselle.

Oli kuitenkin selvää, ettei tällaista mallia voi lähteä rakentamaan työkalut edellä. Tarvitsimme brändin, joka paitsi edustaa tavoittelemiamme arvoja, se myös kykenee kehittämään ylivertaisia tuotteita menetelmiemme päälle. Konseptin, joka toimii pioneerina aamun sarastaessa muodin unohdetulla ja aika-ajoittain epäseksikkäällä toimimialalla. Uuden ja vanhan yhdistäjänä, taiteen ja tieteen rajapintana.

 

Tästä syntyi SAIMA Helsinki.

 

Sitten alkoi COVID19.

 

Liity siis mukaan taipaleelle seuraamalla SAIMA Helsingin Instagramia sekä uutiskirjettä!